Kirjamessut

Kirjavuoden kohokohta, Helsingin Kirjamessut, on taas käsillä. Neljä päivää ohjelmaa viidellätoista lavalla ja yli tuhat esiintyjää. Kirjailijahaastatteluja. Ostajia ja myyjiä. Hulinaa ja tungosta. Kaupallisuus ja kulttuuri lyövät kättä tavalla, joka ei kaikkia miellytä.

Tänä vuonna messujen teemana on rakentava debatti. Yhteiskunnallinen keskustelu on toki tärkeää ja toivottavaa, mutta en ole varma, tarvitseeko kirjallisuustapahtuman muuttua SuomiAreenaksi. (Piti tarkistaa kahteenkin kertaan, kirjoitetaanko se tosiaan noin.) Eikö meillä ole jo tarpeeksi kanavia poliittisille väittelyille ja mielipiteiden ilmaisuille? Voiko debatti sitä paitsi edes olla rakentavaa? Eikö rakentavampaa olisi hakea keskinäistä ymmärrystä keskustelun hengessä kuin vastapuolen argumenteista heikkouksia etsien? Sitähän väittely on: sen todistamista, että minä olen oikeassa ja muut väärässä.

Kirjailijalla ei tarvitse olla poliittisia näkemyksiä. Vaikka olisikin, hänen ei tarvitse välttämättä esittää niitä julkisesti, ellei hän sitten nimenomaan kirjoita yhteiskunnallisista kysymyksistä. Romaanikirjailija saisi minun puolestani pysyä lestissään ja puhua kirjastaan ja sen teemoista. Ei minua lukijana kiinnosta, mitä hän ajattelee päivänpolttavista kysymyksistä, pikemminkin päinvastoin. Jos hän osoittaa ymmärtämättömyyttään puhumalla mitä sattuu tai ilmaisee kärjekkäitä mielipiteitä suuntaan tai toiseen, se vaikuttaa – tahtomattanikin – siihen, miten hänen kirjojaan sen jälkeen luen ja tulkitsen.

Ehkä olen vanhanaikainen, mutta minä soisin, että kirjamessuilla keskustellaan kirjoista, kirjallisuudesta ja kulttuurista. Ja nimenomaan keskustellaan, ei väitellä. Keskustelukin voi olla eloisaa ja intohimoista ja erilaisia näkemyksiä esiin tuovaa eikä pelkkää myötäkarvaan sukimista. Keskustelu eroaa väittelystä kuitenkin siinä, että osapuolet kuuntelevat ja pyrkivät ymmärtämään toisiaan sen sijaan, että käyvät taisteluhengessä toistensa kimppuun ja vain lisäävät eripuraa ja poteroitumista.

Myönnän, että tulkitsen tässä kapeasti sekä debattia että kirjailijan roolia. Debatilla ei välttämättä tarkoiteta väittelyä sanasotana ja vastakkainasetteluna, ja kirjallisuus kuvastaa aina aikaansa ja kirjailija saattaa olla hyvinkin tarkkasilmäinen ja -korvainen ajankohtaisten ilmiöiden tarkkailija ja analysoija. Kutsuttakoon kirjailijoita kaikin mokomin ajankohtaisohjelmiin ja erilaisiin yhteiskunnallisiin keskustelutilaisuuksiin, missä heillä saattaisi olla paljonkin annettavaa. Pyhitettäköön kirjamessut kuitenkin nimensä mukaisesti kirjoille ja kirjallisuudelle.

Soisin myös, että messuilla ovat esillä ennen muuta kirjat, eivät kirjailijoiden persoonat ja egot. En halua kuulla kirjailijan edesottamuksista, yksityiselämästä tai saavutuksista. Kuulen mieluummin, mitä hän kirjallaan haluaa sanoa, miksi hän tarttui juuri tuohon aiheeseen ja miksi hän valitsi juuri kyseisen lajityypin tai tyylilajin. Tai mitä ikinä hän kirjastaan – ei elämästään eikä mielipiteistään – haluaakaan kertoa.

Share on facebook
Share on twitter
Share on email