Löytöjä kirjahyllystäni

On ihanaa tehdä löytöjä kirjaston, kirjakaupan tai antikvariaatin hyllystä, löytää jokin kiinnostavalta vaikuttava kirja, josta ei ole koskaan kuullutkaan, tai kirja, josta on kuullut paljonkin mutta jota ei ole koskaan pidellyt käsissään. Samanlaista iloa eivät verkkokaupan täsmähaut tuota. Joskus löytöjä tekee omastakin hyllystä.

Äskettäin käsiini osui hieman nuhruinen Virago Modern Classics -sarjassa julkaistu kirja, jota en muistanut omistavani: Ann Petryn The Street. Olen hankkinut sen jostain antikvariaatista ammoisella 1980-luvulla, ehkä Lontoosta, kenties Amsterdamista. Sikäli kuin muistan, en tuolloin tiennyt kirjasta mitään enkä näin jälkeenpäin ymmärrä, miksi se on mukaani tarttunut. Kansikuva on kyllä kiinnostava, mutta takakannen teksti ei vakuuta. Se ei kerro sitä, mikä kirjasta tekee mielenkiintoisen ja lajissaan merkittävän.

The Street on amerikkalaisen Ann Petryn (1908–1997) esikoisteos. Kirja julkaistiin vuonna 1946, ja se oli heti menestys: siitä tuli ensimmäinen afroamerikkalaisen naisen kirjoittama kirja, jota myytiin yli miljoona kappaletta. Itse asiassa sitä myytiin puolitoista miljoonaa. Se oli myös ensimmäisiä amerikkalaisia kirjoja, joissa kuvattiin mustan naisen kokemuksia sukupuolesta, yhteiskuntaluokasta ja ihonväristä.

Kirja sijoittuu toisen maailmansodan aikaiseen Harlemiin, afroamerikkalaisten asuttamaan kaupunginosaan New Yorkissa. Sen päähenkilö Lutie on musta yksinhuoltajaäiti, joka tavoittelee itselleen ja pojalleen parempaa elämää ja uskoo pärjäävänsä, kunhan vain tekee kovasti töitä. Ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole. Ympäröivä maailma on rasistinen ja seksistinen. Vaikka Lutie kuinka ponnistelee, tavoite tuntuu karkaavan käsistä. Kirjailija on sanonut jossain haastattelussa, että hänen tarkoituksenaan oli osoittaa, miten paljon elinympäristö ja ihonväri vaikuttavat yksilön elämänkulkuun. Ja sukupuoli, tekee mieli lisätä. Amerikkalainen unelma ei ole kaikkien saavutettavissa.

Kirjan juoni kääntyy trillerin suuntaan, ja Petryä onkin sanottu myös kirjallisen trillerin edelläkävijäksi; lajityypin, jonka Patricia Highsmith on tehnyt tunnetuksi. Petryn pääteoksena pidetään kirjaa The Narrows, ja siinäkin päädytään tekemään rikos. Mikään rikoskirjailija Petry ei kuitenkaan ole. Tavallisimmin hänet rinnastetaan toiseen afroamerikkalaiseen kirjailijaan, Richard Wrightiin, joka on ensimmäisiä rasismia kirjoissaan käsitelleitä amerikkalaiskirjailijoita. Hän kuitenkin kirjoitti pääasiassa miehistä, kun taas Petry nostaa esiin naisnäkökulman, erityisesti esikoisteoksessaan.

Vaikka Ann Petry on välillä ollut koko lailla unohduksissa, The Streetistä on otettu jatkuvasti uusia painoksia. Kirja on kestänyt hyvin aikaa, ja Me Too ja Black Lives Matter ‑liikkeiden myötä se on noussut monen amerikkalaisyliopiston kirjallisuudenopiskelijoiden lukulistalle. Nykyisin kirja on saavuttanut jonkinasteisen klassikon aseman, ja Petryä arvostetaan myös kirjallisen tyylinsä, ei pelkästään aiheidensa vuoksi.

Afroamerikkalaiset (nais)kirjailijat eivät liene useimmille täällä valkoisessa Pohjolassa kovinkaan tuttuja. Itselleni ei tule äkkiseltään mieleen kuin Toni Morrison, Alice Walker ja feministi bell hooks. Niin, ja tietenkin Amanda Gorman, joka esitti laajasti huomiota saanen runonsa Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Sen sijaan pystyn luettelemaan pitkän listan valkoisia amerikkalaisia kirjailijoita. Miksi näin?

Mielenkiintoisen näkökulman ihonvärin, identiteetin ja elämänkulun välisiin yhteyksiin tarjoaa myös Netflixissä parhaillaan pyörivä elokuva Passing, joka perustuu Nella Larsenin vuonna 1929 ilmestyneeseen samannimiseen kirjaan. Nyt ollaan hyvinvoivan keskiluokan parissa eikä toimeentulosta ole huolta, toisin kuin The Streetissä, jossa ihonväri kytkeytyy yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen ja köyhyyteen. Passing-elokuva sen sijaan pohtii, mitä tarkoittaa olla musta ja mitä valkoinen, miten ihonväri määrittää meitä itsellemme ja muille ja minkä varaan identiteettimme pohjimmiltaan rakentuu.

Sen enempää Ann Petryn kuin Nella Larseninkaan tuotantoa ei ole suomennettu.

Share on facebook
Share on twitter
Share on email