Kirjailijat

Aino Malmberg

Aino Malmberg oli yhteiskunnallinen vaikuttaja, jonka sanotaan olleen aikansa kansainvälisesti verkostunein suomalainen. Hän ajoi itsenäistyvän Suomen asiaa kansainvälisillä foorumeilla ja puhui vahvasti naisten oikeuksien puolesta.

Malmberg oli värikäs persoona ja sielultaan seikkailija, joka rakasti matkustamista ja teki ajalleen poikkeuksellisia elämävalintoja. Hän koki henkiseksi kodikseen Englannin ja siellä erityisesti Lontoon, missä hän asui useampaan otteeseen.

Aino Malmberg syntyi Hollolassa papin tyttärenä vuonna 1865. Koulunkäynti ei ollut tuohon aikaan itsestäänselvyys säätyläistytöillekään, mutta Ainolla oli tilaisuus opiskella. Hän oli Tekla Hultinin ohella ensimmäinen nainen, joka suoritti ylioppilastutkinnon suomeksi. Vuonna 1886 ystävykset aloittivat opinnot Helsingin yliopistossa, ainoina naisina sinä vuonna.

Opintojen aikana Aino sai kolme lasta, mutta jatkoi opintonsa loppuun ja meni valmistuttuaan töihin, mikä oli ennenkuulumatonta. Naisenhan olisi kuulunut äidiksi tultuaan keskittyä kotiin ja lapsiin. Aino kuitenkin opetti englantia useissa helsinkiläiskouluissa, käänsi englannin- ja ruotsinkielistä kirjallisuutta ja osallistui Kalevalan kääntämiseen englanniksi.

Hän alkoi kirjoittaa artikkeleita lehtiin ja vähitellen myös kertomuksia. Esikoisteoksensa hän julkaisi vuonna 1901. Muutaman vuoden sisällä hän julkaisi kaksi novellikokoelmaa ja romaanin. Novellissaan ”Ystävyyttä” hän kuvaa kahden naisen välistä rakkaussuhdetta, ja sitä pidetään Pohjoismaiden ensimmäisenä naisen kirjoittamana samansukupuolisten välistä suhdetta kuvaavana kertomuksena.

Myöhemmin hän kirjoitti omaelämäkerrallisia kirjoja, muun muassa kaksi matkakirjaa. Kirjailijana Aino Malmberg oli satiirikko, jonka satiiri kohdistui ennen kaikkea helsinkiläisen porvariston nurkkakuntaisuuteen.

Naisten yhteiskunnalliseen, taloudelliseen ja oikeudelliseen asemaan liittyvät epäkohdat puhuttelivat Malmbergia jo nuorena. Hän oli vuonna 1884 perustetun Suomen Naisyhdistyksen jäsen ja kuului myös yliopiston naisopiskelijoiden perustamaan De Kvinnliga-yhdistykseen. Yhdistys perustettiin, koska naiset eivät voineet liittyä osakuntiin.

Naisopiskelijoiden De Kvinnliga -ryhmä. Aino Malmberg alarivissä keskellä. Kuva: Museovirasto.

1900-luvun ensimmäiset vuodet olivat ns. sortovuosia, jolloin Venäjän keisarikunta pyrki venäläistämään Suomea. Malmberg oli poliittisesti aktiivinen ja osallistui venäläistämispyrkimysten vastaiseen toimintaan. Yhteydet venäläisiin vallankumouksellisiin saivat hänet kuitenkin lopulta pelkäämään karkotusta tai vankilatuomiota, ja hän lähti vapaaehtoiseen maanpakoon Lontooseen. Lähtöpäätöstä vahvisti aviokriisi, joka johti lopulta avioeroon. Malmberg jätti lapsensa, kolme 15–21-vuotiasta poikaa, isänsä hoiviin Suomeen, mikä oli poikkeuksellista ja paheksuttavaa. Hän ikävöi lapsiaan ja poti huonoa omaatuntoa eron vaikutuksista heihin.

43-vuotiaana Aino Malmberg aloitti uuden itsenäisen, vapaan naisen elämän Lontoossa, tosin jokseenkin varattomana. Hänellä oli kuitenkin kaupungissa jo valmiina laajat verkostot, sillä hän oli käynyt siellä useita kertoja ja hän tunsi englantilaisen kulttuurin hyvin. Hän elätti itsensä esitelmöimällä Suomesta ja Suomen naisten äänioikeudesta ja kirjoittamalla artikkeleita sekä suomalaisiin että englantilaisiin, myöhemmin myös amerikkalaisiin, lehtiin. Hän oli myös aktiivisesti mukana Britannian suffragettien toiminnassa.

Suffragetteja parlamenttitalon edustalla Lontoossa vuonna 1910. Kuva: Wikimedia Commons.

Malmberg teki puhujamatkoja myös Yhdysvaltoihin. Hän oli hyvä puhuja ja sai runsaasti näkyvyyttä Suomen tilanteelle Venäjän keisarikunnan ikeessä. Hän puhui aina myös naisten äänioikeuden puolesta.

Vuonna 1918 Malmberg palasi Suomeen. Suomi oli itsenäistynyt ja kokenut sisällissodan, joka oli jakanut kansan kahtia. Malmberg vieroksui maassa vallitsevaa ilmapiiriä ja kaipasi takaisin Lontooseen. Paluu kuitenkin viivästyi, koska hän ei ollut saada viisumia; brittiviranomaiset pitivät häntä vihollismaa Saksan agenttina tai vaarallisena bolševikkina. Paluuta odotellessa hän julkaisi aiemmat Lontoon-kokemuksensa kirjana Maailmaa kierrellessä (1922). Takaisin Lontooseen hän pääsi vasta vuonna 1923.

Malmbergin terveys alkoi vähitellen heiketä. Veri veti kuitenkin yhä maailmalle, ja hän matkusti vielä vuonna 1928 puoleksi vuodeksi Australiaan tutustumaan suomalaisten siirtolaisten elämään siellä. Matkasta syntyi kirja Suomi Australiassa: matkahavaintoja (1929), joka oli ensimmäisiä Australiaa käsitelleitä suomenkielisiä matkakirjoja.

Vuonna 1931 Malmberg palasi lopullisesti Suomeen ja kuoli kaksi vuotta myöhemmin, 67-vuotiaana. Hänen tunnettuudestaan kertoo paljon se, että hänestä julkaistiin muistokirjoituksia lukuisissa lehdissä aina The New York Timesia myöten.

Kuvitusta kirjasta Peoples of All Nations (n. 1920).