Raoule de Vénérande on yläluokkainen nainen, joka ottaa rakastajakseen köyhän kukantekijän, Jacquesin, kauniin nuorenmiehen. Raoule pukeutuu mielellään mieheksi ja ottaa suhteessaan Jacquesiin miehen roolin. ”Raoule tuli ja meni ja jakeli käskyjä ja käyttäytyi kuin mies, jolla ei suinkaan ole ensimmäinen lemmenseikkailu meneillään…” Hän pyrkii tukahduttamaan Jacquesin miehisen puolen ja korostamaan tämän ”tyttömäisyyttä”, jopa kutsuukin miestä välillä tytöksi. ”Meistä kahdesta minä olen aina se miehekkäämpi”, Raoule julistaa.

Jacques on Raoulelle rakastaja ja rakastajatar, mies ja nainen samassa paketissa. Dominoivasta otteestaan huolimatta Raoule on rakkautensa vanki ja tuntee pakkomielteenomaista vetoa Jacquesiin. ”Mistä lähtien Raoule de Vénérande, jonka orgiatkin jättävät kylmäksi, tuntee kallonsa kuumenevan kohdatessaan miehen, joka on heikko kuin nuori tyttö”, hän pohtii.

Kun Raoule päättää viedä ”rakastajattarensa” vihille, lähipiiri tyrmistyy. Raoulen järkyttynyt kasvattitäti, uskonnollisen konservatiivisuuden ja ahdasmielisyyden äänitorvi, vetäytyy luostariin, ja perinteistä maskuliinisuutta edustava paroni de Raittolbe, Raoulen entinen kosija, on raivoissaan. Romaani päättyy Jacquesin ja de Raittolben väliseen kaksintaisteluun.

Herra Venus oli ranskalaisen Rachilden läpimurtoromaani.  Sen kerrontaa leimaa teatraalisuus. ”Dramatiikkaa riittää ja tarinan loppu on traaginen”, kuten suomentaja jälkisanoissaan kirjoittaa. Se oli tyypillistä dekadenssikirjallisuudelle, joka Ranskassa tuolloin vallitsi, samoin moraalin hylkääminen ja yläluokkainen näkökulma. Kirjassa on myös symbolismin piirteitä, kuten todellisuuden ja kuvitelmien välisen rajan hämärtäminen. Symbolismi liittyi läheisesti dekadenssiin ja syntyi vastareaktiona realismille.

Romaani kyseenalaisti sukupuoliroolit ja käsitteli seksuaalisuutta ja seksuaalista identiteettiä tavalla, joka enteili nykyistä queer-keskustelua. Se sisältää myös homoseksuaalisia viitteitä ja leikittelee sadomasokismilla. Keskeisenä teemana on päähenkilöiden välinen monitasoinen valtasuhde.

Teosta pidettiin aikanaan siveettömänä, ja se sensuroitiin pornografisena heti ilmestymisensä jälkeen. Kirjan myöhemmät painokset ja kirjasta tehdyt käännökset perustuivat sensuroituun versioon. Alkuperäisen painoksen mukaisena kirja julkaistiin ranskaksi vasta vuonna 2004. Nyt ilmestyvä suomennos perustuu alkuperäiseen, sensuroimattomaan teokseen.