Knappin viisihenkinen perhe elää niukkuudessa 1920-luvun Yhdysvalloissa. Äiti hoitaa kotia ja lapsia, isä käy töissä, kuten normien mukaan kuuluu. Kumpikin vanhemmista kärsii: äiti on nääntymäisillään kotitöihin ja elämän näköalattomuuteen, isä – sielultaan runoilija – inhoaa työtään tilikirjojen parissa. Myös lapset oireilevat, kukin tavallaan. Sitten tapahtuu tragedia, joka pakottaa vanhemmat vaihtamaan osia. Koko kaupunki suree perheen kohtaloa, mutta ovatko asiat sittenkään niin huonosti?

Uusi tilanne mullistaa perheen elämän. Äiti menestyy uudessa työssään, jossa hän saa toteuttaa itseään. Isä viihtyy kotona lasten kanssa ja oppii tuntemaan heidät uudella tavalla. Vihdoin hänellä on myös aikaa tehdä sitä, mistä hän on aina haaveillut: lukea ja mietiskellä. Lapsetkin alkavat voida paremmin. Mutta sitten tapahtuu taas jotain, mikä asettaa vanhemmat uuden haasteen eteen. Voiko äiti luoda uraa ja isä hoitaa kotia, kun koko yhteiskunta on sellaista järjestelyä vastaan?

Isän paikka on edelleen ajankohtainen puheenvuoro sukupuolirooleista ja perheen sisäisestä vastuunjaosta. Keskeisenä teemana on myös lasten kehitys ja heidän yksilölliset tarpeensa: miten lasten kasvua tuetaan niin, että heidän vahvuutensa pääsevät esiin ja heistä kasvaa tasapainoisia, onnellisia aikuisia.

Teos on kestänyt hyvin aikaa. Vetävä kerronta pitää lukijan otteessaan. Psykologinen pohdiskelu ja edistykselliset käsitykset lasten kehityksestä ja kasvatuksesta takaavat antoisan, ajatuksia herättävän lukukokemuksen.