Miyamoto Yuriko syntyi yläluokkaiseen sivistysperheeseen: isä oli Cambridgessa opiskellut arkkitehti ja Tokion keisarillisen yliopiston professori, äiti tunnetun filosofin tytär ja arvostetun yksityiskoulun kasvatti. Yuriko sai jo varhain kosketuksen länsimaiseen taiteeseen, kirjallisuuteen ja ajatteluun. Kouluaikoinaan hän luki ahkerasti sekä länsimaista että japanilaista kirjallisuutta ja aloitti kirjoittamisen jo kymmenvuotiaana. Esikoisteoksen Minä ja Fukushiman köyhät ilmestyessä hän oli vasta 18-vuotias.

Vuonna 1918 Yuriko matkusti isänsä kanssa New Yorkiin ja aloitti opinnot Columbian yliopistossa, missä hän tapasi persian kielen tutkijan Araki Shigerun ja avioitui tämän kanssa vuonna 1919 vastoin perheensä tahtoa. Liitto päättyi kuitenkin jo vuonna 1924. Eron syynä olivat puolisoiden väliset erot arvomaailmassa sekä Yurikon halu keskittyä kirjailijanuraan, mitä perinteinen vaimon rooli rajoitti.

Avioeron kokemuksesta syntyi Yurikon läpimurtoteos Nobuko (1928), joka on Japanin varhaisimpia kuvauksia naisen pyrkimyk­sestä itsenäisyyteen ja taloudelliseen riippumattomuuteen. Vuonna 1932 Yuriko kuitenkin avioitui uudelleen, tällä kertaa kirjallisuuskriitikko Miyamoto Kenjin kanssa. Miehestä tuli myöhemmin Japanin kommunistisen puolueen pitkäaikainen johtaja.

Pariskunta koki poliittista vainoa sekä useita pidätyksiä ja vankilatuomioita osallistumisestaan proletaariseen kirjallisuusliikkeeseen ja kommunistisen puolueen maanalaiseen toimintaan. Yuriko sai myös useita kirjoituskieltoja, mutta jatkoi sitkeästi kirjallista työtään ja julkaisi toisen maailmansodan jälkeen useita merkittäviä teoksia.

Vuonna 1946 Yuriko oli mukana perustamassa Naisten demokraattista klubia, joka ajoi sukupuolten välistä tasa-arvoa, vähemmistöjen oikeuksia ja demokratiaa. Hän kuului myös Uuden japanilaisen kirjallisuuden seuran keskustoimikuntaan.

Vuonna 1951 hän menehtyi äkillisesti verenmyrkytykseen.