Miyamoto Yurikon omaelämäkerrallinen pienoisromaani kertoo nuoren tytön kesästä isoäitinsä luona köyhässä japanilaisessa maaseutukylässä 1900-luvun alussa. Varakkaan tokiolaisperheen tytär järkyttyy maaseutuköyhälistön kurjista oloista ja vuokraviljelijöiden epäoikeudenmukaisesta kohtelusta. Kesä avaa hänen silmänsä yhteiskuntaluokkien eriarvoisuudelle ja maanomistajien ja vuokraviljelijöiden väliselle syvälle kuilulle.

Tyttö potee syyllisyyttä omasta etuoikeutetusta asemastaan ja päättää auttaa kyläläisiä. Apu ei kuitenkaan tuota toivottua tulosta, mikä ajaa tytön epätoivon partaalle. Onko hänen auttamisyrityksillään mitään merkitystä? Hän pohtii omia vaikuttimiaan. Hakeeko hän kenties vain mielenrauhaa itselleen ja arvostettua hyväntekijän viittaa harteilleen?

Minä ja Fukushiman köyhät kuvaa tarkkanäköisesti maaseudun asukkaiden karua arkea, heidän epätoivoaan ja inhimillisiä heikkouksiaan sekä keskinäisiä konfliktejaan. Päähenkilön itsetutkiskelun kautta teos laajenee käsittelemään hyväosaisten auttamishalun motiiveja ja äärimmäisen köyhyyden vaikutuksia ihmiseen ja hänen moraaliinsa. Vakavasta aiheestaan huolimatta teos ei ole sävyltään synkkä vaan sisältää myös hienovaraista huumoria ja satiiria.

Teos oli poikkeuksellinen aikakaudella, jolloin japanilainen kirjallisuus keskittyi paljolti yksilön sisäiseen maailmaan, sillä Miyamoto käänsi katseensa ulospäin, yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja luokkaeroihin.