Kirjailijat
Marie von Ebner-Eschenbach
Marie von Ebner-Eschenbach (1830–1916) tunnetaan nykyisin ennen muuta ajattomista aforismeistaan, mutta hänen tuotantonsa käsittää myös romaaneja, näytelmiä, kertomuksia ja runoja. Hän edusti kirjailijana realismia ja käsitteli tuotannossaan yhteiskunnallisia epäkohtia. Useimmissa tarinoissaan hän kuvasi joko talonpoikaiselämää Määrissä tai kaupunkilaisporvariston edesottamuksia Wienissä.
Tunnustettu ja palkittu kirjailija saavutti aikanaan laajan lukijakunnan. Lukijoita on riittänyt myöhemminkin, sillä hänen kirjoistaan on otettu jatkuvasti uusia painoksia.
Ebner-Eschenbach syntyi Zdislavicessa Määrissä nykyisen Tšekin tasavallan alueella silloisessa Itävallan keisarikunnassa. Perhe kuului paikalliseen aristokratiaan. Äiti kuoli pian hänen syntymänsä jälkeen, mutta hän sai hyvän kasvatuksen kahdelta äitipuoleltaan. Muodollista koulutusta Ebner-Eschenbach ei saanut. Perheen kirjasto, monipuoliset kulttuurivaikutteet ja voimakas tiedonjano tekivät hänestä kuitenkin sivistyneen itseoppineen, joka oli laajasti lukenut ja puhui sujuvasti kolmea kieltä.
18-vuotiaana hän meni naimisiin serkkunsa kanssa ja muutti aluksi Wieniin. Pariskunta asui miehen työn vuoksi jonkin aikaa Etelä-Määrissä, mutta palasi sitten Wieniin, missä Ebner-Eschenbach asui kuolemaansa saakka. Liitto oli lapseton.
Marie von Ebner-Eschenbach uhmasi vallitsevaa käsitystä siitä, ettei hänen yhteiskuntaluokkansa naiselle ollut sopivaa ryhtyä kirjailijaksi. Hän aloitti kirjallisen uransa kirjoittamalla näytelmiä, jotka eivät kuitenkaan saaneet kovin hyvää vastaanottoa. Tunnustusta kirjailijana hän alkoi saada proosateostensa myötä vasta 50-vuotiaana. Pian häntä jo pidettiin saksankielisessä Euroopassa aikakautensa johtavana naiskirjailijana. Vuonna 1898 hän sai ensimmäisenä naisena kunniamitalin, jonka Itävalta myöntää ansioista taiteen ja tieteen alalla, ja vuonna 1900 hänestä tuli ensimmäinen nainen, jonka Wienin yliopisto nimitti kunniatohtoriksi. Vuosina 1910 ja 1911 hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
Ensimmäisen aforismikokoelmansa – 300 aforismia – Ebner-Eschenbach julkaisi vuonna 1880. Neljän vuoden kuluttua kirjasta ilmestyi toinen painos sadalla aforismilla täydennettynä, ja vuonna 1890 kolmas painos, johon oli lisätty uudet sata aforismia. Kokoelmasta on sittemmin otettu uusia painoksia, ja se on edelleen saatavilla (Fünfhundert Aphorismen).
Ebner-Eschenbachin tuotannossa esiintyy vahvoja naisia, ja hän puhui tasa-arvoisen avioliiton puolesta. Varsinaisena naisasianaisena häntä ei silti ole pidetty, sillä vaikka hän korosti naisten kyvykkyyttä, hän ei juuri kyseenalaistanut naisen paikkaa maailmassa vaan käsitti naisen ja miehen välisen valtasuhteen melko perinteisesti. Naisten keskinäisiä verkostoja hän sen sijaan piti tärkeinä. Hän tuki näkyvästi muita naiskirjailijoita ja oli esikuva monille aikansa naisille.
Marie von Ebner-Eschenbachin tuotannosta on aiemmin suomennettu teos Kunnan lapsi (1903, suom. Ester Peltonen; Das Gemeindekind, 1887) sekä kertomus ”Krambambuli” (suomentaja tuntematon), joka on julkaistu kokoelmassa Krambambuli ja muita eläinsankareita: valikoima eri kirjailijain kertoelmia (1911). Lisäksi Suuri sitaattisanakirja (1982, toim. Jarkko Laine) sisältää muutamia hänen aforismejaan.