Maailmaa kierrellessä
AINO MALMBERG
Aino Malmbergin Maailmaa kierrellessä ilmestyi 100 vuotta sitten. Juhlavuoden kunniaksi Punos julkaisee kirjasta uuden painoksen.
Aino Malmberg on 1900-luvun alun unohdettuja suomalaisia vaikuttajanaisia. Hän asui pitkään Lontoossa ja kiersi ympäri Britanniaa ja Yhdysvaltoja esitelmöimässä Suomesta ja naisten äänioikeudesta. Hän tapasi aikansa tunnettuja kirjailijoita, suffragetteja ja poliitikkoja ja loi laajat kansainväliset verkostot.
Malmberg oli myös seikkailija, joka ei epäröinyt tarttua tilaisuuteen, kun sellainen osui kohdalle. Hän kirjoittaa: »Elämä tarjoaa antimiaan, melkein tyrkyttämällä tyrkyttää niitä, mutta harvat ojentavat kätensä niitä ottamaan. Ja sitten valitetaan elämän yksitoikkoisuutta ja köyhyyttä!» Malmberg ei jättänyt kättään ojentamatta.
Maailmaa kierrellessä kertoo Malmbergin värikkäistä Lontoon-vuosista. Humoristisella, paikoin satiirisellakin otteella hän kuvailee elämäänsä Lontoossa, keskusteluja eri elämänpiireihin kuuluvien ihmisten kanssa ja eteen osuvia erikoisia sattumuksia. Samalla hän tekee osuvia havaintoja 1910-luvun yhteiskunnasta ja kulttuurielämästä niin Suomessa kuin maailmallakin.
Kun Malmberg matkustaa rahattomana Honoluluun, hän toteaa: »Ne, joilla täytyy olla varma summa pankissa ja shekkikirja taskussa, ennen kuin uskaltavat matkustaa edes Helsingistä Turkuun, eivät käsitä sitä omituista, melkein mystillistä viehätystä, jota sen kaltainen epävarmuus tuottaa, kun ei arvaa ollenkaan omaa historiaansa viikkoa edemmäksi.» Seikkailijan asenteella elämään mahtuu monenlaista. Kuten joulu yksin Mississippi-joella, missä Malmberg törmää niin syvälle juurtuneeseen rasismiin, että eurooppalaista hirvittää.
Lontoossa Malmberg auttaa suomalaistyttöjä Englantiin piikomaan ja kieltä oppimaan ja ihmettelee ennustajaeukkojen suosiota ja ihmisten herkkäuskoisuutta, jolla ei tunnu olevan rajoja. Suomessa käydessään hän hoitaa englantilaissotilaan rakkaushuolet, ja Amerikassa hänet kutsutaan autotehtailija Henry Fordin rahoittamaan Rauhan laivaan eli eräänlaiseen rauhandelegaatioon, joka lähetetään Eurooppaan taivuttelemaan sotaa käyvät maat neuvottelemaan rauhasta. Hanke tyrähtää omaan mahdottomuuteensa.
Ensimmäinen maailmansota luo varjonsa 1910-lukuun. Sodan syttyessä Malmberg on Englannissa ja pettyy siihen, miten nopeasti sotaa vastustaneet naiset muuttavat kantansa, kun sota lopulta alkaa. Sotaan liittyvää propagandaa Malmberg käsittelee ironialla. Miten on mahdollista, että joka puolella maailmaa kerrotaan samanlaisista kauhuteoista, ja aina niihin syyllistyy vihollinen, kuka se kulloinkin onkin, kun taas omat sotilaat ovat puhtoisia kuin pulmuset, hän ihmettelee. Ja miksi hirmuteoista on aina kuultu ”luotettavalta taholta”, ellei sitten peräti vihollissotilaiden taskuista ole löytynyt asiasta todistavia dokumentteja, joita kaikilla maailman sotilailla tuntuu olevan taskut täynnä?
Kun Malmberg sodan jälkeen palaa Suomeen, hän toteaa ilmapiirin maassa muuttuneen. Osansa on pitkällä poissaolollakin, joka on kullannut muistot. Nyt Suomessa intoillaan kuninkaan valinnasta ja vaanitaan kanssaihmisiä etsimällä merkkejä ”punaisuudesta” – ja juopotellaan kieltolaista piittaamatta. Kaikki tuntuu vieraalta, vastenmieliseltäkin. Persoonalliseen tapaansa Malmberg kuitenkin toteaa, että myrskyisinä aikoina pohjamuta nousee pintaan, mutta kun ajat rauhoittuvat, se painuu taas hiljalleen pohjaan, ja vesi on jälleen yhtä selkeää kuin ennenkin. Merkkejä rauhoittumisesta on Malmbergin mukaan jo näkyvissä.