Ourika ja muita traagisia naiskohtaloita
Toimittanut Tuija Tuomaala
Suomentaneet Tea Calpe ja Tuija Tuomaala
Novellikokoelma herättää eloon vaietut naisäänet ja vie lukijan unohtumattomalle aikamatkalle mitä erilaisimpiin elämänkohtaloihin ja miljöisiin: valtamerialukselle ja mielisairaalaan, eurooppalaisiin salonkeihin ja eteläafrikkalaiselle savannille, newyorkilaiseen kerrostaloon ja englantilaiseen maaseutuhotelliin.
Kirjan 12 kirjailijaa edustavat aikansa parhaimmistoa. Useimpia heistä voi nyt ensimmäistä kertaa lukea suomeksi.
Novellit:
Rebecca Harding Davis: Anne
Edith Wharton: Rouva Mansteyn näköala
George Egerton: Tuhoon tuomittu
Kate Chopin: Kohtalon isku
Constance Fenimore Woolson: Neiti Grief
Harriet Prescott Spofford: Hänen tarinansa
Willa Cather: Wagner-matinea
Olive Schreiner: 1899
Sarah Grand: Uusi kokemus
Mary Austin: Miksei kukaan kertonut?
Ellen Glasgow: Kohtalokas kirje
Claire de Duras: Ourika
Kirjailijat:
Rebecca Harding Davis (1831–1910)
Rebecca Harding Davis oli realismin uranuurtajia ja käsitteli teoksissaan usein työväenluokkaa ja teollistumisen vaikutuksia yksilöihin ja yhteisöihin. Hänen muita aiheitaan olivat naisen asema, köyhyys ja rotukysymykset.
Davis kuvasi erityisesti 1800-luvun jälkimmäisen puoliskon amerikkalaisen naisen valintoja, ahdistusta ja yhteentörmäyksiä ympäröivän yhteiskunnan kanssa, mutta myös iloa itsensä, sukupuolensa ja oman arvonsa tunnistamisesta ja matkasta kohti itsenäisyyttä.
Novellissa ”Anne” Davis käsittelee todellisuuden ja unelmien välistä ristiriitaa: millaista elämä on ollut ja millaista se olisi voinut olla.
Edith Wharton (1862–1937)
Edith Wharton sai vuonna 1921 ensimmäisenä naiskirjailijana arvostetun amerikkalaisen Pulitzer-palkinnon romaanistaan Viattomuuden aika (1920; suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja, 1955). Hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa vasta nelikymmenvuotiaana, mutta ehti kirjoittaa mittavan tuotannon, joka käsitti sekä kaunokirjallisuutta että mm. matka- ja puutarhakirjoja.
Kokoelman novelli, ”Rouva Mansteyn näköala”, on Whartonin ensimmäinen. Sen teema – asukkaan suhde asuintaloonsa ja sen ympäristöön – toistuu hänen myöhemmässä tuotannossaan.
George Egerton (1859–1945)
Mary Chavelita Dunne Bright, joka tunnetaan kirjailijanimellään George Egerton, on 1800-luvun lopun tärkeimpiä niin kutsutun New Woman -liikkeen kirjailijoita. Hän aloitti uransa novellistina, ja hänen ensimmäinen kokoelmansa saavutti suurta suosiota Atlantin molemmin puolin. Se herätti toisaalta myös runsaasti paheksuntaa, sillä se ravisteli naisen paikkaa yhteiskunnassa ja kuvasi radikaalilla tavalla naisen haaveita ja seksuaalisia haluja.
Novelli ”Tuhoon tuomittu” käsittelee naisen alkoholismia ja naista alistavaa parisuhdetta.
Kate Chopin (1850–1904)
Amerikkalainen Kate Chopin on yksi feministisen kirjallisuuden pioneereista. Parhaiten hänet tunnetaan naisen seksuaalista heräämistä kuvaavasta romaanistaan Herääminen (1899; suom. Raija Larvala, 2009). Aikalaiset paheksuivat kirjaa syvästi ja pitivät sitä moraalittomana, mutta 1960-luvun lopulla se nousi naiskirjallisuuden klassikoksi.
Ennen kaikkea Chopin oli kuitenkin novellisti ja kirjoitti kaiken kaikkiaan noin sata novellia. ”Kohtalon isku” kertoo naisesta, joka kuulee yllättävän uutisen ja kokee sen vielä yllättävämmät seuraukset.
Constance Fenimore Woolson (1840–1894)
Yhdysvaltalainen Constance Fenimore Woolson oli sukupolvensa arvostetuimpia kirjailijoita. Hänen toistuvia teemojaan oli ulkopuolisuus.
Tunnetuimmassa novellissaan ”Neiti Grief” Woolson käsittelee naiskirjailijan osaa ja purkaa turhautumistaan keskinkertaisten miestaiteilijoiden kyvyttömyyteen tunnistaa naisten lahjakkuutta, joka saattaa olla erilaista kuin heidän omansa.
Harriet Prescott Spofford (1835–1921)
Amerikkalainen Harriet Prescott Spofford oli tuottelias ja suosittu kirjailija. Hänen päähenkilönsä olivat usein monitahoisia naisia, jotka yrittivät olla hyviä äitejä ja vaimoja mutta joutuivat sen vuoksi uhraamaan seksuaalisuutensa ja luovuutensa.
Novellissa ”Hänen tarinansa” Spofford tarkastelee sukupuolirooleja ja ‑odotuksia aikakauden patriarkaalisessa yhteiskunnassa ja ottaa kantaa naisten ”hulluuteen”: siihen, miten kevein – ja usein väärin – perustein naisia suljettiin mielisairaaloihin ja miten naisen osa oli muutoinkin monessa suhteessa samanlainen kuin laitoksiin suljettujen potilaiden, sillä molemmilta oli evätty monet keskeiset oikeudet ja vapaudet ja molempien ruumista, mieltä ja käytöstä kontrolloitiin.
Willa Cather (1871–1947)
Willa Cather tunnetaan erityisesti Yhdysvaltain Keskilänteen ja preeria-alueille sijoittuvista romaaneistaan. Hän kuului 1900-luvun alkupuolen eturivin amerikkalaisiin kirjailijoihin ja sai vuonna 1923 Pulitzer-palkinnon ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvasta romaanistaan One of Ours. Kolme hänen romaaneistaan on käännetty vuosina 1950–1963 myös suomeksi.
Cather käsitteli tuotannossaan ahtaita sukupuolirooleja ja pani päähenkilönsä usein toimimaan niiden vastaisesti. Hän itsekin ravisteli stereotyyppistä naiskuvaa muun muassa pukeutumalla toisinaan miesten vaatteisiin.
Hukkaan mennyttä elämää kuvaava ”Wagner-matinea” kuuluu Catherin tunnetuimpiin novelleihin.
Olive Schreiner (1855–1920)
Eteläafrikkalainen Olive Schreiner oli kirjailija ja naisten oikeuksien puolestapuhuja. Hän oli myös sosialisti ja pasifisti, joka vastusti brittiläistä imperiumia ja otti teoksissaan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Schreinerin tunnetuin teos The Story of an African Farm (1883) saavutti heti ilmestyessään suurta suosiota sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa, ja sitä pidetään yhtenä ensimmäisistä feministisistä romaaneista.
Novellissa ”1899” Schreiner kuvaa naisten kärsimyksiä sodassa. Novelli julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1923.
Sarah Grand (1854–1943)
Kirjailija ja feministi Frances Elizabeth Bellenden Clarke syntyi Irlannissa mutta eli suurimman osan elämästään Englannissa. Jätettyään miehensä 20 vuoden onnettoman avioliiton jälkeen hän alkoi käyttää kirjailijanimeä Sarah Grand.
Grand oli aktiivinen naisasianainen, ja hänen sanotaan ottaneen ensimmäisenä käyttöön käsitteen New Woman, ”uusi nainen”. Sillä tarkoitettiin naista, joka oli – edeltäjistään poiketen – koulutettu, emansipoitunut, itsenäinen ja omillaan toimeen tuleva. Sellaisia oli valtaosa Grandin päähenkilöistä.
Novelli ”Uusi kokemus” kertoo varakkaasta, elämäänsä kyllästyneestä naisesta, joka haluaisi jättää seurapiirit ja löytää elämäänsä jotain uutta.
Mary Austin (1868–1934)
Mary Hunter Austin oli amerikkalainen kirjailija, joka tunnetaan ennen muuta esseekokoelmastaan The Land of Little Rain. Yksi sen esseistä on mukana luontokirjoituskokoelmassa Luonto naisen silmin (Punos 2023).
Austin oli feministi ja käsitteli tuotannossaan – luontoaiheiden ohella – esimerkiksi naisen oikeutta uraan ja tasa-arvoiseen asemaan avioliitossa. Useat hänen teoksistaan ovat omaelämäkerrallisia.
Henkilökohtaisiin kokemuksiin perustuu myös kokoelman novelli ”Miksei kukaan kertonut?”, jonka päähenkilö pohdiskelee elämäänsä, avioliittoaan ja naisen osaa yleisemmin.
Ellen Glasgow (1873–1945)
Amerikkalainen Ellen Glasgow kapinoi naisia rajoittavia normeja vastaan ja käsitteli teoksissaan ihmissuhteiden ohella yhteentörmäyksiä perinteiden ja muutoksen sekä yksilön ja yhteiskunnan välillä. Hänen päähenkilönsä ovat yleensä naisia, jotka yrittävät tehdä arjestaan mielekästä ja elämisen arvoista.
Glasgow oli sekä suosittu että arvostettu kirjailija ja sai Pulitzer-palkinnon vuonna 1942 etelävaltioihin sijoittuvasta romaanistaan In This Our Life.
Novelli ”Kohtalokas kirje” käsittelee naisen osaa ja elintilaa 1900-luvun alun amerikkalaisessa yhteiskunnassa.
Claire de Duras (1777–1828)
Claire de Duras oli ranskalainen kirjailija, jonka perhe edusti vapaamielistä aristokratiaa. Hänen isänsä teloitettiin Ranskan vallankumouksessa.
Duras julkaisi elämänsä aikana vain kolme teosta. Lisäksi kolme muuta julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Useimmat hänen päähenkilöistään ovat tavalla tai toisella sorrettuja tai marginaaliin sysättyjä hahmoja.
Duras’s tunnetuin teos on pienoisromaaninakin julkaistu novelli ”Ourika”. Se perustuu tositarinaan ja ilmestyi alun perin nimettömänä. Tarinan kertoja on musta nainen, mikä oli ennenkuulumatonta. Novellin teema on edistyksellinen ja edelleen ajankohtainen: ihonvärin vaikutus ihmisen identiteettiin ja elämänkulkuun. “Ourikasta” on otettu vuosien mittaan uusia painoksia, ja se on käännetty useille kielille.