Kirjailijat
Xiao Hong
Kiinalainen Xiao Hong (1911–1942) on rakastettu ja laajasti luettu kirjailija. Hän ehti lyhyen elämänsä aikana jättää Kiinan kirjallisuushistoriaan pysyvän jäljen, ja häntä pidetään kotimaassaan yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista.
Xiao Hongin tuotannon keskeisiä teemoja olivat köyhyys, sodan vaikutukset tavallisten ihmisten elämään ja naisten asema patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Häntä on pidetty Kiinan ensimmäisenä feministisenä kirjailijana.
Xiao Hong (oikealta nimeltään Zhang Naiying) syntyi Hunanin maakunnassa varakkaaseen perheeseen. Hänen lapsuutensa ei kuitenkaan ollut ruusuinen: isä oli ankara ja äiti kuoli Xiao Hongin ollessa yhdeksänvuotias. Hän oli yksinäinen ja onneton lapsi, jonka lohtuna oli vain isoisä – aivan kuten tytöllä Hulanjoen tarinoissa. Myöhemmin hänen elämäänsä varjostivat epäonniset miessuhteet ja jatkuva muuttaminen kaupungista toiseen hänen paetessaan japanilaisvaltaa, kun Japani 1930-luvulla miehitti Kiinaa asteittain.
Monien vaiheiden jälkeen Xiao Hong päätyi vuonna 1935 Shanghaihin, tapasi siellä maineikkaan kirjailijan Lu Xunin ja julkaisi tämän tuella esikoisromaaninsa Sheng si chang (”Elämän ja kuoleman kenttä”). Se oli menestys ja samalla ensimmäisiä kiinalaisia romaaneja, joissa kuvattiin elämää japanilaisvallan alla ja kritisoitiin Japanin miehitystä.
Läpimurtoromaaninsa lisäksi Xiao Hong muistetaan parhaiten viimeiseksi jääneestä teoksestaan Hulanjoen tarinat, jota pidetään yleisesti hänen parhaimpanaan. Romaanien lisäksi hän kirjoitti novelleja, esseitä ja runoja.
Xiao Hong menehtyi tuberkuloosiin Japanin miehittämässä Hongkongissa vuonna 1942 vain 30-vuotiaana. Yli 80 vuotta kuolemansa jälkeen hänet tunnetaan kiinankielisessä maailmassa edelleen hyvin. Nykyisin häntä arvostetaan erityisesti köyhän maaseutuväestön kuvaajana. Hänen teoksistaan on vuosien varrella otettu kymmeniä painoksia, ja niitä on käännetty useille eri kielille. Kiinnostuksesta kertoo myös se, että 2010-luvulla hänen elämästään on tehty kaksi elokuvaa ja ooppera.