Agnes Schmidt alkaa leskeksi jäätyään kirjoittaa päiväkirjaa. Hän käy läpi henkilöhistoriaansa ja etsii selitystä meitä kaikkia askarruttavaan kysymykseen: miten minusta tuli minä. Hän kuvailee nykyistä elämäänsä ja purkaa tuntojaan. Elämä tuntuu tarkoituksettomalta. Hän vierailee aikuisten tyttäriensä luona ja huomaa vieraantuneensa heistä. Lapsenlapsilleen hän on outo ilmestys ja vävyilleen loputtomien anoppikaskujen kohde. Lannistuneena hän palaa kotiin mutta lähtee pian matkalle, aluksi Pohjanmeren rannikolle ja sieltä Italiaan. Matkalla hän kokee päihdyttävää vapauden tunnetta. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa: “Minun epäonneni alkoi siitä, että synnyin Berliinissä. Etelä-Italiassa tai Intiassa, missä palmut humisevat eikä aurinko laske, siellä olisi pitänyt olla kotimaani.”
Vähitellen hänen mielenterveytensä alkaa rakoilla ja hän päätyy mielisairaalaan, jossa hän viettää elämänsä kaksi viimeistä vuotta. Kirja alkaa mielisairaalasta ja päättyy sinne. Välissä on Agnesin päiväkirja, jonka hän antaa lääkärinsä luettavaksi. “Jos haluatte tietää, miten ja miksi mieleni järkkyi, lukekaa se ennen kuin tuhoatte sen”, hän sanoo. Sen lääkäri tekee ja on luettuaan syvän liikutuksen vallassa.
Sata vuotta liian aikaisin on pieni kaunokirjallinen helmi. Tarinan ohella lukija saa annoksen länsimaista kulttuurihistoriaa, sillä teos sisältää viittauksia muun muassa kirjallisuuteen, kuvataiteisiin, musiikkiin, antiikin historiaan ja jumaltaruihin. Dohm kuvaa elävästi myös Firenzen ja Caprin luontoa ja maisemia. Teoksen rikas kieli ja monivivahteinen, ajatuksia herättävä tarina tarjoavat sivumääräänsä suuremman lukukokemuksen.