Sata vuotta liian aikaisin
HEDWIG DOHM
Suomentanut Aila Tuula Isotalo
Hedwig Dohmin pienoisromaani Sata vuotta liian aikaisin on kertomus naisesta, joka alkaa kyseenalaistaa yhteiskunnan arvoja ja elämänsä mielekkyyttä. Hän on elänyt sosiaalisten normien rajoittamaa elämää, joka ei ole jättänyt sijaa itsensä toteuttamiselle. Kun aviomies kuolee, hän on hetken aikaa hukassa. Mitä muuta olen kuin äiti ja vaimo, hän tuskailee. Hän on vasta 54-vuotias, mutta häntä pidetään jo vanhana. Onko elämäni ohi, hän pohtii. Olenko edes elänyt?
Dohm kuvaa naisen ahdinkoa koskettavasti ja myötäeläen. Päähenkilönsä Agnes Schmidtin suulla hän kritisoi yhteiskuntaa, jossa sukupuolet elävät eri maailmoissa, jossa naisen ja miehen vanhenemiseen suhtaudutaan eri tavalla ja jossa vanhalla naisella ei ole mitään arvoa. Hän panee Agnesin myös elämän peruskysymysten äärelle: mikä on elämän tarkoitus, mitä on olla ihminen.
Agnes pohtii elämää ja ikääntymistä ajattomasti ja yleisinhimillisesti. Vaikka kirja ilmestyi alun perin jo vuonna 1894, se puhuttelee lukijaa edelleen.
Agnes Schmidt alkaa leskeksi jäätyään kirjoittaa päiväkirjaa. Hän käy läpi henkilöhistoriaansa ja etsii selitystä meitä kaikkia askarruttavaan kysymykseen: miten minusta tuli minä. Hän kuvailee nykyistä elämäänsä ja purkaa tuntojaan. Elämä tuntuu tarkoituksettomalta. Hän vierailee aikuisten tyttäriensä luona ja huomaa vieraantuneensa heistä. Lapsenlapsilleen hän on outo ilmestys ja vävyilleen loputtomien anoppikaskujen kohde. Lannistuneena hän palaa kotiin mutta lähtee pian matkalle, aluksi Pohjanmeren rannikolle ja sieltä Italiaan. Matkalla hän kokee päihdyttävää vapauden tunnetta. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa: “Minun epäonneni alkoi siitä, että synnyin Berliinissä. Etelä-Italiassa tai Intiassa, missä palmut humisevat eikä aurinko laske, siellä olisi pitänyt olla kotimaani.”
Vähitellen hänen mielenterveytensä alkaa rakoilla ja hän päätyy mielisairaalaan, jossa hän viettää elämänsä kaksi viimeistä vuotta. Kirja alkaa mielisairaalasta ja päättyy sinne. Välissä on Agnesin päiväkirja, jonka hän antaa lääkärinsä luettavaksi. “Jos haluatte tietää, miten ja miksi mieleni järkkyi, lukekaa se ennen kuin tuhoatte sen”, hän sanoo. Sen lääkäri tekee ja on luettuaan syvän liikutuksen vallassa.
Sata vuotta liian aikaisin on pieni kaunokirjallinen helmi. Tarinan ohella lukija saa annoksen länsimaista kulttuurihistoriaa, sillä teos sisältää viittauksia muun muassa kirjallisuuteen, kuvataiteisiin, musiikkiin, antiikin historiaan ja jumaltaruihin. Dohm kuvaa elävästi myös Firenzen ja Caprin luontoa ja maisemia. Teoksen rikas kieli ja monivivahteinen, ajatuksia herättävä tarina tarjoavat sivumääräänsä suuremman lukukokemuksen.
Suomentaja Aila Tuula Isotalo on tavoittanut Dohmin persoonallisen tyylin ja suomentanut kielellisesti vaikean teoksen ilmeikkäästi ja vivahteikkaasti. Hän on kirjoittanut kirjaan myös esipuheen ja kattavan esityksen Dohmin elämästä ja tuotannosta.