Maailman ympäri 72 päivässä
NELLIE BLY
Suomentanut Tuija Tuomaala
Vuonna 1888 New York World -lehden nuori toimittaja Nellie Bly sai ajatuksen: voisiko maailman kiertää nopeammin kuin Jules Vernen sankari kirjassa Maailman ympäri 80 päivässä? Ei onnistu naiselta, kuului tyly tuomio Nellien esittäessä ideansa päätoimittajalle. Vuotta myöhemmin lehti kuitenkin lähetti Nellien matkaan. Nellie raportoi matkan kulusta sähkeitse ja kirjeitse, joten lukijat saattoivat seurata matkan etenemistä vaihe vaiheelta. Matkan jälkeen Nellien terävät ja humoristiset kirjoitukset julkaistiin kirjana, josta tuli aikansa bestseller. Kirja on käännetty useille kielille, nyt ensimmäistä kertaa myös suomeksi.
Maailman ympäri 72 päivässä on ainutlaatuinen kurkistus 1800-luvun lopun maailmaan, jossa matkanteko oli hidasta ja käsitykset kaukomaista olivat usein hataria ja värittyneitä. Nelliekin kohtasi matkallaan monenlaisia yllätyksiä.
Kun New York World lopulta hyväksyi ajatuksen, että nainen voi matkustaa maailman ympäri siinä missä mieskin, se lähetti Nellie Blyn matkaan kahden päivän varoitusajalla. Nellie ei siitä hämmentynyt vaan marssi ompelijalle tilaamaan matkapuvun, joka kestäisi jatkuvaa käyttöä koko matkan ajan, pakkasi tavaransa käsilaukkuun ja oli valmis. Kyllä vain, hän tosiaan pakkasi reilun kahden kuukauden matkatavarat käsilaukkuun (ks. kuva) ja sai mahdutettua mukaan kaiken tarpeellisen. Matkan päätyttyä hän jopa totesi, että tavaraa oli ollut mukana pikemminkin liikaa kuin liian vähän.
Lehti otti matkasta kaiken irti. Se julkaisi Nellien matkakertomuksia sitä mukaa kuin hän niitä matkan varrelta lähetti. Lisäksi se julisti kilpailun, jossa lukijat saivat veikata Nellien saapumisajan takaisin New Yorkiin. Lähimmäksi arvannut voittaisi matkan Eurooppaan.
Lukijoiden riemuksi Cosmopolitan-lehti lähetti samaan aikaan oman naistoimittajansa kiertämään maailmaa päinvastaiseen suuntaan, joten lehtiä lukeva yleisö sai jännittää, kumpi ehtisi takaisin ensimmäisenä. Kilpailu herätti suurta huomiota ja sai palstatilaa lehdissä ympäri maailman. Nellie itse tosin sai tyrmistyksekseen tietää kilpakumppaninsa olemassaolosta vasta matkansa puolivälissä.
Nellie teki matkaa laivoilla ja junilla. Kun laiva pysähtyi johonkin välisatamista, matkustajat menivät maihin tutustumaan paikkoihin. Maissa kulkuvälineenä oli tavallisesti rikša tai kantotuoli, toisinaan hevosten, ponien tai härkien vetämät kärryt. Kierrellessään satamakaupungeissa ja niiden ympäristössä Nellie teki havaintoja ja imi vaikutelmia, ihasteli ja kauhisteli, ja oli aina valmis uusiin seikkailuihin.
Ranskassa Nellie tapasi matkansa innoittajan Jules Vernen. Adenissa Jemenissä hän ihaili kaupungin leveitä tasaisia katuja ja “pronssipatsaiden kaltaisia” naisia, jotka pukeutuivat silkkikankaisiin ja käyttivät runsaasti koruja. Colombon kaupungissa Sri Lankassa (silloisessa Ceylonissa) Nellie joutui odottamaan jatkoyhteyttä viisi päivää ja ehti tutustua kaupunkiin, joka oli hänestä kaunis. Hän asui Grand Oriental -hotellissa ja nautti sen erinomaisesta ruoasta ja singaleesitarjoilijoiden hyvästä käytöksestä. Colombossa Nellie näki myös ensimmäistä kertaa rikšan.
Itämaiden satamissa myytiin monenlaisia kiehtovia tavaroita aina strutsinsulista ja pitseistä jalokiviin, mutta Nellie oli päättänyt pidättäytyä ostoksista, jotta ei joutuisi kantamaan mukanaan ylimääräistä matkatavaraa. Singaporessa hänen otteensa kuitenkin herpaantui pahemman kerran: hän osti apinan. Viimeisellä laivaosuudella Tyynenmeren yli Amerikkaan merimiehet uhkasivat heittää sen laivasta, koska heidän mukaansa apinat olivat pahan onnen tuojia ja apina oli syypää matkantekoa hidastavaan myrskyyn. Nellien – ja apinan – onneksi joku kuitenkin totesi, että papit ne vasta huonoa onnea tuovatkin. Laivalla oli kaksi pappia, joten Nellie totesi tyynesti suostuvansa uhraamaan apinan, jos myös papit heitettäisiin yli laidan. Apinan henki säästyi.
Japanissa Nellie oli haltioissaan. Hän oli kuvitellut Japanin samanlaiseksi kuin Kiinan, josta hän ei ollut pitänyt, mutta se osoittautuikin “rakkauden, kauneuden, runouden ja puhtauden maaksi”. Nellie ihaili maan siisteyttä ja ihmisten ystävällisyyttä. Erityisesti häntä viehättivät japanilaiset naiset siroine liikkeineen, hienosti laitettuine hiuksineen ja kauniine kimonoineen. “Jos rakastuisin ja menisin naimisiin”, hän kirjoittaa, “sanoisin puolisolleni: Tule, tiedän missä paratiisi on.”
Kun Nellie sitten porhalsi junalla matkan viimeisen osuuden Amerikan mantereen halki ja saapui New Yorkin kupeeseen Jersey Cityyn 25. tammikuuta vuonna 1890, aikaa maailmanympärimatkaan oli kulunut 72 päivää 6 tuntia ja 11 minuuttia. Se oli uusi maailmanennätys ja teki Nelliestä miltei kansallissankarin. Hänelle tulvi kukkia ja onnitteluja, ja hänen nimensä oli kaikkien huulilla. Vaikka Nellie oli niittänyt mainetta epäsovinnaisilla ja yhteiskunnan epäkohtia paljastavilla jutuillaan jo aiemmin, maailmanympärimatkan myötä hänestä tuli yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista toimittajista.
Lue lisää Nellien matkareitistä ja matkan kulusta.