Kirjailijat
Nellie Bly
Nellie Bly tunnetaan ennen kaikkea tutkivan journalismin uranuurtajana, joka ei kaihtanut panna itseään likoon paljastaessaan yhteiskunnan epäkohtia. Kun hän halusi nostaa esiin tehdastyötä tekevien naisten huonot työolot, hän hankkiutui työhön tehtaaseen. Saadakseen ensi käden tietoa naisvankien kohtelusta hän pidätytti itsensä. Tunnetuimmassa tempauksessaan hän soluttautui potilaaksi newyorkilaiseen naisten mielisairaalaan.
Nellie oli myös ensimmäisiä naispuolisia sotakirjeenvaihtajia. Lisäksi hän oli kirjailija, teollisuusjohtaja ja keksijä – ja matkusti maailman ympäri nopeammin kuin kukaan ennen häntä.
Elizabeth Jane Cochran, joka tunnetaan kirjoittajanimellään Nellie Bly, syntyi pikkukaupungissa Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa vuonna 1864. Isä kuoli Elizabethin ollessa 6-vuotias, minkä jälkeen perheen toimeentulo oli niukkaa. Elizabethkin joutui jättämään opintonsa kesken, luopumaan opettajahaaveistaan ja menemään töihin auttaakseen perheen elatuksessa.
Elizabethin ura toimittajana alkoi vuonna 1885 hänen kirjoitettuaan kiukkuisen vastineen sanomalehtikolumniin, jossa naisen tehtäväksi määriteltiin synnyttäminen ja kodinhoito. Elizabeth oli vahvasti eri mieltä. Kirjoitus teki vaikutuksen päätoimittajaan, joka tarjosi hänelle töitä toimittajana. Samalla hän sai kirjoittanimensä Nellie Bly, sillä ajan hengen mukaisesti naistoimittajat kirjoittivat juttunsa nimimerkillä tai salanimellä.
Aluksi Nellie kirjoitti paljastavia artikkeleita naisten ja lasten elämään liittyvistä vääryyksistä. Lehden mainostajat eivät siitä pitäneet, joten Nellie sai siirron naisten sivuille. Hän ei kuitenkaan halunnut keskittyä “naisten aiheisiin”, kuten muotiin, puutarhanhoitoon ja seuraelämään. Niinpä hän suostutteli lehden lähettämään hänet ulkomaankirjeenvaihtajaksi Meksikoon. Nellien kriittiset ja Meksikon yksinvaltaista presidenttiä arvostelevat kirjoitukset ärsyttivät paikallisia viranomaisia, ja puolen vuoden kuluttua hän joutui lähtemään maasta. Myöhemmin hän julkaisi Meksikon-ajastaan kirjan Six Months in Mexico (1888).
Palattuaan Yhdysvaltoihin Nellie lähti etsimään töitä New Yorkista. Se ei ollut helppoa, mutta lopulta hän sai New York World -lehdeltä toimeksiannon: soluttautua potilaaksi newyorkilaiseen naisten mielisairaalaan ja selvittää, millaista hoitoa siellä annettiin ja miten potilaita kohdeltiin. Nellie vietti sairaalassa kymmenen päivää. Hänen reportaasinsa potilaiden kaltoinkohtelusta ja sairaalan ala-arvoisista oloista aiheutti sensaation ja johti uudistuksiin mielenterveyspotilaiden hoidossa. Samalla se toi hänelle maanlaajuista mainetta. Nellien reportaasi julkaistiin myös kirjana Kymmenen päivää mielisairaalassa (Ten Days in a Madhouse, 1887; suom. 2008).
Nellie jatkoi työtään tutkivan journalismin parissa ja käsitteli kirjoituksissaan muun muassa naisten oikeuksia, vauvakauppaa ja korruptiota. Hänen suorasukainen tyylinsä ja kirjoitusten persoonallinen näkökulma viehättivät lukijoita. Maine toimittajana kasvoi.
Vuonna 1888 Nellie sai ajatuksen matkustaa maailman ympäri ja yrittää lyödä Jules Vernen romaanin Maailman ympäri 80 päivässä ennätys. Kun hän ehdotti nerokasta juttuideaansa lehdelleen, päätoimittaja tyrmäsi sen tylysti: “Ensinnäkin sinä olet nainen ja tarvitsisit suojelijan, ja vaikka onnistuisitkin matkustamaan yksin, tarvitsisit niin paljon matkatavaraa, ettet pystyisi tekemään nopeita muutoksia matkasuunnitelmaan. – – Matka onnistuu vain mieheltä.”
Päätoimittaja oli väärässä. Kun Nellie vuotta myöhemmin kaikesta huolimatta lähetettiin matkaan, hän todisti, että matka onnistuu aivan hyvin naiseltakin. Matkatavarat hän sai mahtumaan käsilaukkuun.
Nellien matkasta voit lukea lisää täältä. Matkan ja sen pohjalta julkaistun kirjan myötä Nelliestä tuli yksi aikansa tunnetuimmista toimittajista.
Nellien toimittajanura jäi katkolle, kun hän vuonna 1895 meni naimisiin miljonääriliikemies Robert Seamanin kanssa ja siirtyi liikemaailmaan. Aviomies oli häntä huomattavasti vanhempi ja kuoli vuonna 1904, jolloin Nellie alkoi johtaa miehensä metallialan yritystä ja hänestä tuli yksi harvoista naisista suuryrityksen johtajana. Nellie ei ollut kovinkaan kiinnostunut rahavirroista vaan keskittyi työhyvinvointiasioihin. Hän järjesti työntekijöilleen muun muassa terveydenhuoltopalveluja, virkistystoimintaa ja kirjaston. Ennen pitkää yritys meni nurin, mutta sitä ennen Nellie oli kehittänyt teräksisen tynnyrin ja hakenut sille patentin. Tynnyrimalli syrjäytti aiemmin käytetyt puutynnyrit ja on käytössä edelleen. Muutaman muunkin patentin Nellie ehti melko lyhyeksi jääneen bisnesuransa aikana hankkia.
Konkurssin jälkeen Nellie palasi lehtityöhön. Hän kirjoitti artikkeleita muun muassa naisten äänioikeustaistelusta ja köyhien naimattomien naisten ja heidän lastensa ongelmista. Ensimmäisen maailmansodan aattona hän matkusti Wieniin kerätäkseen varoja, joiden turvin voisi vielä jatkaa miehensä liikeyritystä. Sodan sytyttyä hän jäi Eurooppaan sotakirjeenvaihtajaksi ja välitti amerikkalaisille ensikäden tietoja tapahtumista jo kolme vuotta ennen kuin Yhdysvallat liittyi sotaan. Hän oli ensimmäisen maailmansodan harvoja naispuolisia sotakirjeenvaihtajia ja ensimmäinen naistoimittaja itärintamalla. Sodan loppuaikoina Nellie teki hyväntekeväisyystyötä ja yritti kerätä rahaa Itävallan sotaorvoille ja -leskille.
Vuonna 1919 Nellie palasi Amerikkaan ja alkoi pitää kolumnia, jossa hän neuvoi vähäosaisia ja muita avun tarpeessa olevia ja antoi heille myös käytännön apua. Hän muun muassa auttoi etsimään adoptiokoteja aviottomien äitien lapsille ja orvoille.
Nellie Bly kuoli kehkokuumeeseen 57-vuotiaana vuonna 1922.
Lue Nellie Blyn tekemä haastattelu aikansa tunnetusta naisasianaisesta Susan B. Anthonysta (1820–1906). Haastattelu julkaistiin The New York World -lehdessä vuonna 1896.
