Kääntöpiiri oli vuonna 1988 perustettu pienkustantamo, joka julkaisi naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, aluksi kehitysmaista ja myöhemmin muualtakin, kaikkiaan yli 40 nimikettä. Se oli ensimmäinen suomalainen naiskustantamo ja julkaisi myös Kääntöpiiri-nimistä lehteä. 1990-luvun alun laman myötä toiminta hiipui, ja vuonna 1999 Like osti Kääntöpiirin, jolloin sen profiili jonkin verran muuttui.

Kääntöpiiri teki uraauurtavaa työtä julkaisemalla Afrikan, Latinalaisen Amerikan ja Aasian köyhien maiden kirjallisuutta suomeksi ja ennen kaikkea antamalla äänen noiden maiden naiskirjailijoille. Heitä ei totta tosiaan liiemmälti Suomessa tunnettu – eikä kovin hyvin tunneta vieläkään.

Kääntöpiiri-lehti esitteli naisten kirjallisuutta ja naiskirjailijoita eri maista, mutta myös laajemmin naisten tekemää kulttuuria eri aloilta. Päätoimittajana toimi Leena Reiman, yksi kustantamon kuudesta perustajasta, ja tekijäkunta koostui vapaaehtoisista kirjoittajista. Myöhemmin Reiman perusti lastenkirjallisuuteen erikoistuneen Pieni Karhu -kustantamon.

Kääntöpiirin tunnetuimpia teoksia on egyptiläisen Nawal El Saadawin tositapahtumiin perustuva Nainen nollapisteessä (1988, suom. Kaija Anttonen), jossa kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa vankilassa odottava nainen kertoo elämäntarinansa. Kirja on vahva kannanotto naisen asemaan arabiyhteiskunnassa, ja se on ollut kielletty monissa Lähi-idän maissa. Kääntöpiiri julkaisi muitakin El Saadawin kirjoja, muun muassa Imaamin tuhon (1989, suom. Leena Tamminen), joka on myyttinen teos Imaamista ja hänen aviottomasta tyttärestään.

Toinen laajemmin tunnettu Kääntöpiirin kirja on amerikkalaisen toimittajan Agnes Smedleyn omaelämäkerrallinen Maan tytär (1991, suom. Kersti Juva), joka sijoittuu 1900-luvun alun Yhdysvaltoihin. Kirja julkaistiin alun perin vuonna 1929, ja se herätti ilmestyessään huomiota, sillä Smedley oli mukana poliittisesti radikaalissa toiminnassa ja kirjoitti sosialistisiin julkaisuihin. Maan tytär on kehitysromaani, joka yhdistää realistista romaaniperinnettä ja myyttisiä elementtejä. Sen teemoina ovat sukupuolen ohella yhteiskuntaluokan vaikutus yksilön elämään ja poliittisen ja yksityisen elämänalueen ristiriita naisen elämässä.

Varsinainen menestysteos Kääntöpiirin tuotannossa oli kuitenkin Susan Faludin laajaa kansainvälistä huomiota saanut Takaisku. Julistamaton sota naisia vastaan (1994, suom. Marjo Kylmänen ja Tuuli-Maria Mattila). Faludi esittää kirjassa, että aina kun sukupuolten tasa-arvo näyttäisi olevan toteutumaisillaan, naisten asemaa tai etenemistä yhteiskunnan eri aloilla pyritään rajoittamaan. Yhdysvaltojen viimeaikaiset abortinvastaiset toimet kertovat, ettei takaiskujen aika ole ohi vieläkään.

Kääntöpiiri julkaisi myös koko joukon pienen piirin tietoisuuteen jääneitä käännöksiä maailmalta. Yksi sellainen on vietnamilaisen Pham Thi Hoain esikoisromaani Kristallilähettiläs (1993, suom. Riitta Kukkonen-Marquis). Se kertoo ihmisistä, jotka etsivät rakkautta sodan hajottamassa yhteiskunnassa. Vietnamissa kirjaa vierastettiin liian eurooppalaisena. Valtiovalta piti sitä perverssinä, älymystön mielestä siinä oli liikaa seksuaalista ahdistusta ja liian vähän sosialismin kritiikkiä. Helsingin Sanomien kriitikko luonnehti Hoaita erilaiseksi vietnamilaiskirjailijaksi: hän ei ole mies, hän ei ole sotasankari eikä hän kirjoita poliittista satiiria. No, luonnehdinta sekin.

Esiin voisi nostaa myös Kääntöpiirin ensimmäisen kirjan, Bessie Headin Marun (1988, suom. Kristiina Drews). Head syntyi vuonna 1937 Etelä-Afrikassa valkoisen naisen ja mustan miehen lapsena ja muutti 1960-luvulla poliittisena pakolaisena Botswanaan. Nykyään häntä pidetään yhtenä Afrikan merkittävimmistä naiskirjailijoista. Hän käsittelee teoksissaan muun muassa rasismia ja eri heimojen välisiä konflikteja, niin myös Marussa.

Lisäksi Kääntöpiiri julkaisi muun muassa Patricia Gracen Uuden Seelannin maoriyhteisöön sijoittuvan kirjan Potiki – pieni lintu (1990, suom. Leena Tamminen), norjalaisen Gerd Brandenbergin sukupuoliroolit ylösalaisin kääntävän Egalian tyttäret (1991, suom. Marja Kurkela) ja useita novellikokoelmia.

Noora Pohjonen on tutkinut Kääntöpiiriä kiinnostavassa pro gradu -työssään Kun naiset kirjoittavat naisille. Kustantamo Kääntöpiiri ja sen julkaisema ”Kääntöpiiri – naisten kirjallisuus- ja kulttuurilehti” naiskulttuurin valossa (2006).