Tässä blogissa kustantaja kirjoittaa pienkustantajan arjesta
Tässä blogissa kustantaja kirjoittaa pienkustantajan arjesta, lukemistaan kirjoista sekä kustantamon teemoista: unohdetuista naiskirjailijoista ja muista vaille ansaitsemaansa huomiota jääneistä naisista. Ja välillä vähän muustakin.
Vuosi lähenee loppuaan, ja olisi kai jonkinlaisen yhteenvedon ja kirjavuosikatsauksen aika. En kuitenkaan aio vetää yhteen kirjavuotta 2022, sillä lukemattomien kirjojen pinot työ- ja yöpöydilläni sen kuin kasvavat. Tänä(kin) vuonna on
Vanha kirja tarjoaa aikamatkan maailmaan, jota ei enää ole. Mutta vaikka maailma on muuttunut, onko ihminen? Kun luen 1800-luvun naiskirjailijoita ja etsin suomentamisen arvoisia teoksia – unohdettuja mutta tavalla tai toisella
Kirjavuoden kohokohta, Helsingin Kirjamessut, on taas käsillä. Neljä päivää ohjelmaa viidellätoista lavalla ja yli tuhat esiintyjää. Kirjailijahaastatteluja. Ostajia ja myyjiä. Hulinaa ja tungosta. Kaupallisuus ja kulttuuri lyövät kättä tavalla, joka ei
Mistä tunnistaa klassikon? Vaikkapa siitä, että se käsittelee ikiaikaisia teemoja ja puhuttelee lukijoita sukupolvi toisensa jälkeen. Saksankielisiä klassikoita on suomennettu melko paljon. Mieleen tulee etsimättä sellaisia nimiä kuin Goethe, Thomas Mann,
Kesä on monelle matkustamisen aikaa. Vaikka ilmastonmuutos painaa päälle ja hiilijalanjälki huolestuttaa, mieli halajaa maailmalle. Tuntuu olevan vieläpä niin, että mitä enemmän matkustaa, sitä enemmän ja useammin matkalle kaipaa. Joku ensimmäisistä
Kääntöpiiri oli vuonna 1988 perustettu pienkustantamo, joka julkaisi naisten kirjoittamaa kirjallisuutta, aluksi kehitysmaista ja myöhemmin muualtakin, kaikkiaan yli 40 nimikettä. Se oli ensimmäinen suomalainen naiskustantamo ja julkaisi myös Kääntöpiiri-nimistä lehteä. 1990-luvun
Matkustaminen on kautta historian ollut pääasiassa miesten heiniä, mutta kyllä naisetkin ovat matkustaneet, jopa ihan vain seikkaillakseen. Maailmanympärimatkaajiakin heissä on ollut jo ainakin parin sadan vuoden ajan. Vaikka Nellie Bly teki
Miten oikeaan Virginia Woolf osuikaan julistaessaan vuonna 1929 pamfletissaan Oma huone, että voidakseen kirjoittaa kirjoja nainen tarvitsee rahaa ja oman huoneen. Toive työrauhasta ja omasta tilasta on tietenkin universaali, tuttu muillekin
Maailmantilanne pitää ajatukset Ukrainassa. Jatkuvan sotauutisoinnin oheen alkaa kuitenkin kaivata toistakin näkökulmaa. Mikäpä avaisi vieraan maan kulttuuria ja historiaa paremmin kuin kaunokirjallisuus. Mutta onko ukrainalaista kirjallisuutta suomennettu? Eipä juuri. Ukrainaksi kirjoittavilta
Punoksen lähitulevaisuus on turvattu, mistä suurkiitos Koneen Säätiölle ja sen myöntämälle apurahalle! Apurahan turvin Punos voi jatkaa suunnitellun kustannusohjelman toteuttamista ja tuoda lukijoiden saataville uusia kiinnostavia kirjahelmiä. Ilman tukea vähälevikkisen kirjallisuuden
