Tuleeko mieleen yhtään naispuolista aforistikkoa? Sellaista, joka olisi tunnettu ja tunnustettu nimenomaan aforismien taitajana? Ei tule, sillä joko heitä ei juurikaan ole tai sitten he ovat pudonneet niin syvään kirjallisuushistorian mustaan aukkoon, ettei tavallinen lukija heitä sieltä löydä.

Yritin etsiä selitystä sille, miksi aforismikirjallisuus on niin vahvasti miesten hallitsema genre, mutta pikaisella googlaamisella ei löytynyt kuin mutu-pohjaisia arvailuja: Ehkä naisilla on käytännönläheisempi suhtautuminen maailmaan ja ajatukset askaroivat arkisempien asioiden parissa. Vai olisiko syy siinä, ettei naisia ole historian saatossa rohkaistu kirjalliselle uralle ja julkaisemaan ajatuksiaan? Tai kenties miehet haluavat tuoda esiin älykkyyttään ja nokkeluuttaan enemmän kuin naiset. Vai olisiko niin, että miehillä on suurempi tarve keksiä selityksiä huonolle käytökselleen ja virheilleen ja he siksi kehittelevät puolivitsikkäitä sananparsia, jotka oikeuttavat heidän töppäilynsä ja puutteensa?

Heitän sekaan vielä muutaman oman ehdotuksen: Ehkä naisilla ei vain yksinkertaisesti ole ollut aikaa pohdiskella syntyjä syviä. Miehiä vähäisempi koulutuskin on voinut osaltaan vaikeuttaa filosofointia. Tai ehkä aforismeihin – kuten filosofiaankin – liitetään jokin sellainen viisauden elementti, joka naisilta katsotaan puuttuvan. Eihän heitä ole filosofeinakaan tunnustettu kuin aivan viime vuosina. Siitä kirjoitin eräässä aiemmassa blogikirjoituksessa, joka löytyy täältä.

Kyllä naisetkin ovat kaikesta huolimatta aforismeja aikojen saatossa kirjoittaneet. Yksi naisaforistikko tuli sattumalta vastaan unohdettuja klassikoita etsiskellessä, ja kustantajana tartuin häneen heti kiinni: Marie von Ebner-Eschenbach. Outo (ja vaikea) nimi suomenkielisille lukijoille, mutta (suhteellisen) tuttu saksankielisessä Euroopassa. Englanniksikin hänen aforismejaan on luettavissa kokonaisen kokoelman verran.

Vaikka itävaltalainen Ebner-Eschnenbach tunnetaan nykyisin juuri aforismeistaan, hän kirjoitti paljon muutakin. Hän oli monipuolinen ja aikanaan suosittu kirjailija, joka tosin alkoi saada nimeä vasta viisikymppisenä. Sen jälkeen arvostusta ropisikin sitten kunnolla. Hän sai muun muassa ensimmäisenä naisena Itävallan valtion kunniamitalin, joka myönnetään ansioista taiteen ja tieteen alalla, ja hän oli ensimmäinen nainen, jonka Wienin yliopisto nimitti kunniatohtoriksi. 1910-luvun alussa hän oli myös pariin otteeseen ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Punos tekee oman pienen osansa naisaforistikkojen tunnettuuden lisäämiseksi ja julkaisee valikoiman Marie von Ebner-Eschenbachin aforismeja suomeksi.